Nina Hurman esikoisromaani Yönpunainen höyhen vie mukanaan 20-luvun Helsinkiin. Siellä jazz-musiikki kietoutuu pirtukeisarin kohtalonhetkiin, ja sisällissota pirskoo suolaa haavoihin. Rouge myy hattuja ja laulaa iltaisin jazzia. Etsivä Korpelan katsetta vain on vaikea ohittaa, se menee luihin ja ytimiin. Kun Toivo-veljeä epäillään pirtukeisari Guld-Gustin murhasta, on toimittava: kuka on se mies, jonka vain Rouge näki murhailtana?
Hurman kuvaamassa 20-luvun Helsingissä on helppo kulkea. Tekee mieli etsiä käsiin paikallishistoriaa ja valokuvateoksia sodanjälkeisestä Helsingistä. Jostain Albertinkadulta sen ravintola Cobran olisi varmasti voinut löytää. Kuppiloiden ja salakapakoiden kieltolaki-Helsingissä Rouge elää itsenäisen ja vapaan naisen elämää, sellaista, jossa eletään välillä sydän vereslihalla. Ajankuvan lisäksi kirjassa kiehtookin myös sen sensuelli vire: kuinka kuunnella kehonsa kutsua leimautumatta paheelliseksi naiseksi, aikana jolloin naisen roolimalleissa ei juuri ollut tilaa liikkua.
Yönpunaisen höyhenen kerronta on selkeää ja suoraa, dekkaria lukee nauttien. Toivottavasti Rouge, Toivo, Heikki ja kumppanit eivät meitä vielä hylkää! Nyt voisikin laittaa sen savikiekon pyörimään ja nauttia vaikka rommitotin...
Kirjoitti Outi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti